Puhe sukukokoukseen 2010

 

Hyvät sukulaiset – vanhat ja uudet tutut!

Olemme koolla nyt yhdeksännen kerran, olemme kokoontuneet vuodesta 1996 alkaen pääsääntöisesti joka toinen vuosi niin täällä Virroilla, Ähtärissä kuin Pihlajavedellä, jossa sukumme jäsenet ovat 1800-luvulla asuneet.

 

Viime kokoontumisen jälkeen aloin selvitellä Henrik Wästin sisaruksia, virtolaisen sukututkijan Matti J. Kankaanpään tekemien perustietojen avulla, 1780-luvulta 1870-luvulle asti. Tutkimustulokset on kirjattu sukuohjelmaamme ja ne ovat siis vielä jonkin verran kesken, mutta on helpompi jatkaa, kun tiedot on kirjattu. Tarkoitus on selvittää ja kirjata tietoja vain 1800-luvulta ja loput jää kyseisten sukuhaarojen omaksi asiaksi selvittää.  Selvityksistä saattanen laatia jonkin yhteenvedon ja tarjota sitä esim. Keurusselän sukututkijoiden käyttöön joskus.

 

Heikki Wästillä oli paljon sisaruksia kaikkiaan 12, olihan isä Heikki Harjula kahdesti naimisissa ja asui siis Siikalan torpassa Hauhuulla.

- Sisarusparvessa oli ensin 2 naimatonta siskoa, jotka olivat palveluksessa koko ikänsä.

- Kolmas ja yhdeksäs sisar olivat sotilaiden kanssa naimisissa. Vanhin sisar, Kirsti, oli sukunimellä Kanon ja nuorempi sisar, Kaisa, oli sukunimellä Knös.

 

1800-luvun alkupuolella Virroilla oli huomattavan paljon sotilaita ja sotilastorppia. Kirsti ja Johan Kanonin jäljet hukkuivat jo Suomen sodan tienoilla. Kaisa ja Fredrik Knösillä oli 4 lasta, joista yksi oli Virroilla 1840-luvulta lähtien pitäjänsuutarina toiminut Emmanuel Klack. Emmanuelilla olikin sitten paljon lapsia. Knösit asuivat Vaskuulla, Virtain Pekkalassa, Vermaalla ja Selkä-Knuuttilassa. Muiden lasten  selvitykset ovat kesken.

 

- Neljäs oli sisar Liisa, jolla oli yksin tehty poika Johan. Hänet koulutti räätäliksi niin Henrik Wäst kuin Petter Klippare, molemmat enoja pojalle. Täysin oppineena n. 25-vuotiaana, hän lienee anonut oikeuden räätälin toimen harjoittamiseen, sillä hänelle ilmestyi sukunimi Lindholm ja hän muutti Virroilta Ruoveden Pohjaslahdelle  ja meni siellä pian naimisiin Isotalon tyttären kanssa. Johanin perheessä oli viisi lasta, joista  vanhin muutti Turkuun nuorena. Nuorin poika jäi Pohjaslahdelle Holmilaan asumaan. Hänellä oli ainakin 10 lasta.

 

- Viides sisaruksista oli veli, joka kuoli parin kuukauden ikäisenä.

 

- Kuudes oli veli Gabriel, jonka vaiheet ovat hyvin epäselvät.

 

- Kahdeksas oli veli Petter/Per Klippare, joka tunnettiin myös Myllyniemenä kauan. Hän oli myös räätäli. Hän lienee saanut räätälin oikeudet aiemmin kuin Henrik Wäst, koska avioitui ja sai lapsia ennen Henrikiä. Hänen 5 poikaansa kuoli lapsina, mutta vanhin poika Fredrik ja nuorin Adolf asuivat kumpikin perheineen Myllyniemessä. Yksi Petter Klipparen pojantyttäristä oli naimisissa muurari Kristian Rikanderin kanssa ja heillä olikin iso perhe. Yksi Petter Klipparen pojanpojista on tunnettu Virroilla nimellä Askos-Posti.

- Petteristä seuraava olikin sitten sukuseuramme esi-isä Henrik Wäst ja hänestä sen verran, että olemme löytäneet hänen puumerkkinsä parista asiakirjasta. Muutoin olemme lähestulkoon tallentaneet hänen jälkeläistensä tiedot koneelle. Tarvitsee vain tehdä tarkennuksia monien henkilöiden kohdalla, kysellä lisätietoja ja juttuja ja valokuvia.

 

- Henrikin jälkeen oli edellä mainittu Kaisa Knös.

 

- Kaisan jälkeen oli veli Matti, joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi löydöksi ja selitti monia asioita. Hän oli ensinnäkin räätäli, ei ollut kylläkään räätälin oikeuksia kuten Henrikillä ja Petterillä. Hän asui esim. Henrikin luona Vehmaalla, josta muutti nimellä Wäst Saarismäkeen.

Taustatietoja Saarismäestä, että sen oli asuttanut uudistilana Martti Kitusen veli Antti. Hän oli ostanut tilan perintötilaksi vuonna 1895. Näin ollen puheet metsästysmajasta pitänevät paikkansa. Martti ja Antti kävivät paljon yhdessä karhumetsällä. Saarismäessä tapahtui monia ikäviä asioita pienellä aikaa 1810-luvun lopulta lähtien. Ensin kuoli isännän II vaimo n. v. 1816 ja isäntä itse vuonna 1818. Antti-isännän perukirjoitus tehtiin tammikuussa 1820. Saman vuoden marraskuussa 1820 kuoli naimaton Heikki-poika ja maaliskuussa 1821 kuoli nuori-isäntä Antti, joka oli jo avioitunut mutta lapseton. Veljesten perukirjat tehtiin toukokuun lopulla 1821.

 

Saarismäkeen jäi ”perijäksi” kasvamaan 10-vuotias Gabriel-poika ja nuoren isännän leskiemäntä. Matti Wäst oli muuttanut Saarismäkeen n. v. 1820 räätälin töitä tekemään ennen isännän kuolemaa. Näin ollen talo oli ilman isäntää ja naitettiinko vai oliko muutakin pelissä, mutta Matti Wäst ja nuoren isännän leskirouva vihittiin avioliittoon vuosi isännän kuoleman jälkeen. He lienevät huolehtineet Gabrielista – Saarismäen tulevasta isännästä. Leskiemännän avioiduttua uudelleen, Saarismäkeä viljeli ensin lampuodin perhe n. 5 vuotta. Gabrielin/Kaapon ollessa n. 15 -vuotias, ryhtyi Matti vaimonsa kanssa Saarismäen lampuodiksi eli vuokraviljelijäksi.

Vuonna 1833 Gabriel vihittiin Henrik ja Maria Wästin tyttären Vilhelmiinan kanssa. Heidän avioliittonsa kesti 7 vuotta, sillä Vilhelmiina kuoli synnytykseen, vaikkei lasta olekaan löytynyt kirkonkirjoista. Aina sitä ei merkitty tai jos lapsi syntyi keskosena. Vilhelmiinan jälkeen toimitettiin perunkirjoitus. Matti Saarismäkeä ja vaimoaan kohdeltiin kunnioittavasti vielä 1860-luvun kirkonkirjoissa, sillä heitä puhuteltiin siellä talon isännän äitinä ja isänä, vaikkeivät he fyysisesti olleetkaan Gabrielin vanhempia. Yhteisiä lapsia pariskunnalla ei ollut. Wästin Heikin vaimo, Maria, oli tietääkseni Gabrielin serkku, sillä Mariahan oli Vehmaan tytär ja isänsä oli Martti Kitusen veli.

 

Palataan vielä Henrikin sisaruksiin.

Henrikin nuorimmat sisarukset olivat kaksosia, sisko ja veli. Anna-sisar kuoli vauvana, mutta Johan-veljestä on löytynyt vähän tietoja. Ainakin hän on ollut veljillään räätälin opissa, mutta sukunimettömänä häntä on ollut vaikea löytää. Kirkonkirjoissa on monta Johan Heikinpoikaa.

 

Saarismäen perukirjoista

Isäntien ja emäntien jälkeen tehdyistä perukirjoista on mainio seurata mitä omaisuutta on tiloilla ollut ja miten tarkasti se on sitten myös jaettu vainajien jälkeen. Toimitusta tuskin on tehty ihan yhdessä tai kahdessakaan päivässä niin tarkat ne ovat. Saarismäessä on perukirjojen perusteella kaskettu metsiä pelloiksi, koska on monenlaista rautatavaraa, niin piilukirveitä kuin viikatteita ja sirppejä. On leimasinrautoja, tervanparkkirautaa, kaavinta, talsoja ja kaskiaura. Pajakin on ollut, koska löytyy alasin, moukari ja käsivasara.

Saarismäellä on ollut myös tuulimylly, koska sen rautaosilla oli iso arvo. Vaatetavara oli myös tarkasti luetteloitu, samoin lehmät nimeltä, kuten Kailanen, Kajani,  Thavike, Punakorva ja Mansike. Muita eläimiä olivat hevoset, lampaat ja siat. Kalastamassakin on käyty, kun on monia verkkoja, nuotta, mertoja ja osuus 7-airopariseen kirkkoveneeseen. Puuesineitä ja muita sekalaisia esineitä oli luetteloitu pitkästi. Arvokkainta oli kuitenkin vilja, jota oli ruista ja ohraa, lisäksi on kasvatettu hamppua. Vuonna 1821 keväällä Saarismäellä oli tervahauta tehtynä, mutta sitä ei oltu ehditty polttaa. Taloon jäävälle omistajalle luvattiin tervahauta poltettavaksi ja sen myötä myös kerätä saatavia tervatynnyreinä kahdelta isännältä. Perinnönjaossa, tavarat jaettiin jotenkin arpomalla. Loppujen lopuksi perilliset olivat tyytyväisiä, kun jako oli tehty, vaikka summat näyttivät olevan varsin eri suuruisia.

Koskelasta

Viime keväänä tutkin Helsingissä Kansallisarkistossa Koskelan taloon liittyviä perinnöksiostoasiakirjoja. Ne etenivät kronologisesti taaksepäin. Koskelan tila ostettiin perinnöksi talvella 1861. Tähän asiakirjanippuun sisältyi kuitenkin tieto, että Kalle Kustaa Koskelalla lienee ollut verovapausvuosia siihen mennessä noin 15. Koskelan tilan oli perustanut uudistilaksi Henrik Wäst vaimonsa Marian kanssa. Tila oli rekisteröity 25.7.1839. Keväällä 1847 – ymmärtääkseni – Henrik ja Maria möivät tilan Kalle Kustaalle. Tässä on vain pieni seikka, joka häiritsee, sillä tiedän, että Maria Wäst kuoli jo syksyllä 1845. Kuolluthan ei voi myydä. Kauppahinta oli 119 riikintaaleria ja syytinki loppuelämäksi. Virkamiehen ja Henrik Wästin perusteluna, Kalle Kustaan isännyydelle oli, että hän oli vanhin, oikeutetuin kotitaloon, oli rehellinen, etsi tilaa itselleen. Hänellä oli myös suosittelijoita.

Koskelan tilaan liittyviä uudistalon katselmuspöytäkirjoja en ole vielä löytänyt, ne voikin olla täysin hukassa.

 

Lopuksi sukukirjasta vähäsen

Kirjatoimikuntaa ei ole vielä valittu, siihen on harkittu kysellä muutamia suvun jäseniä ja mahdollisesti ulkopuolisena joku.

Kirjaan liittyen lyhyesti henkilötietojen käsittelystä.

Henkilötietojen käsittelyyn on laadittu 2 vuotta sitten Sukututkimustoimialan käytännesäännöt, jotka on laatinut Suomen Sukututkimusseura, Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry, Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto ry ja Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry. Nämä yhdistykset laativat malliksi sukututkimusrekisteriselosteen ja jäsenrekisteriselosteen, joiden mukaan meillekin ne on laadittu ja hyväksytty talvella 2009.

Henkilötietojen käsittelyyn ei tarvita kenenkään lupaa tai suostumusta. Meitä koskee kuitenkin tiedotevelvoite. Tämä voidaan toteuttaa puhelimella, lähettämällä kirje joka perheeseen tai sukuseuran jäsentiedote. Te suvun jäsenetkin voitte auttaa kertomalla tietoa eteenpäin toisille suvun jäsenille, että tällaista tiedonkeruuta tehdään. Asiasta voidaan kertoa myös paikallislehdissä ja sukuseuran omat kotisivut on hyvä tiedotuspaikka.

Tätä tiedotevelvoitetta mekin olemme jo osin tehneet vuosia, mutta näin loppuvaiheessa ollessa on suositeltavaa panostaa esimerkiksi yhdellä kertaa. Eli lähettää kirjeet, pyytää täydennykset, jutut ja valokuvia kuten olemme tehneet tähänkin asti. Samalla voidaan siis tehdä ennakkomainontaa kirjasta. Lain säätäjä tai sen soveltaja eivät edellytä ”täydellistä suoritusta”.  Joskus voidaan poiketa laista, esim. jos on kerätty henkilötietoja muualta kuin rekisteröidyiltä, tai jos henkilö jo tietää tai jos tiedottaminen on mahdotonta tai aiheuttaa kohtuutonta vaivaa.

Kohtuuttomaksi vaivaksi määritetään henkilön asuminen ulkomailla tai häntä ei löydy osoiterekisterissä. Rekisteröityjen suuri määrä ei ole kohtuuttoman vaivan syy. Henkilötietojensa käytön kieltämisen tehneiden henkilöiden kieltoa on syytä noudattaa ja henkilöllisyys tehdään tunnistamattomaksi. Samoin kyseisen henkilön puolison ja lasten tietoja ei paljasteta. Kieltäneen vanhempien - on ne sitten elossa tai kuolleita – tietoja tämä ei koske. 

 

Raija

 

Valokuvia