HENRIK JA MARIA WÄSTIN SUKUASIOITA

Sukumme edesmennyt jäsen Toini Raivio selvitytti ensimmäisen kerran jo 1930-luvulla ja lisää 1980-luvulla Henrik Wästin sukua 11 sukupolven ajalta, ensin hänen viisi aiempaa sukupolvea, jotka hivuttautuivat kylä kylältä aina vain lännemmäksi Kurjenkylän Leppälän taloon asti ja lopuksi myös Virtain puolen sukulaiset. Toini Raivio selvitytti myös Juho Salmenahon vaimon Liisa (Elisabet) Odottavaisen sukujuuret Pohjanmaalla. Tätä pohjalaista sukuyhteyttä on toinen ja epävirallisempi Wästin/Töylin ym. sukutoimikunta jatkanut selvityksissään.

 

 

 

Henrik ja Maria

 

 

Henrik Wäst muutti Vehmaalta asumaan Koski-nimiseen taloon vuoden 1833 joulukuussa. Hän esitti silloin Keuruun/Pihlajaveden papille muuttokirjansa. Hänen mukanaan muuttivat vaimo Maria, esikoinen Kalle Kustaa s.1810 ja 2 nuorinta poikaa Aleksanteri s. 1816 ja Juho s.1820. Välissä olevat tytär Vilhelmiina s.1812 oli avioitunut Saarismäen uudistaloon Virtain Saariskylään ja keskimmäinen poika Matti s.1814 oli renkinä Virtain puolella. Hän muutti kirjansa Pihlajavedelle myöhemmin.

 

Talon perustamisaika on kuitenkin vuosi 1838, jolloin se hyväksyttiin uudistilaksi maarekisteriin. Isä Henrik opetti räätälin taidot ainakin nuoremmille pojille Matille ja Aleksanterille. Henrik eli pitkään aina jouluaattoon 1863 asti. Hän kävi ehtoollisella viimeiseen kesään asti säännöllisesti. Hän oli kuollessaan 85-vuotias. Maria kuoli jo vuonna 1845, vanhuuden heikkouteen, 64-vuotiaana.   

 

 

 

Kalle Kustaa ja (Kaisa Helena)/Leena Koskela

 

 

Vuonna 1838 avioitui vanhin poika Kalle Kustaa Koskela Lehtovuoren torpan tyttären Leenan kanssa. Heidät vihittiin Koski -nimisessä talossa Keuruulla. Pariskunnalle syntyi 9 lasta, joista lapsina kuoli 2. Kalle Kustaa myi vaimonsa suostumuksella vuonna 1865 Koskelan tilan Kauppahuone Tichanoffin veljeksille. Nämä hakivat kaikki kolme lainhuudatusta ja tila oli heidän vuoteen 1870 asti.

 

Vaikka tila oli välillä kauppahuoneen omistuksessa, perhe asui siinä koko ajan. Tosin vanhimmat sisarukset olivat ajoittain joko piikoina tai renkeinä eri paikoissa joko Virtain tai Pihlajaveden puolella. Kalle Kustaan elämä loppui 67-vuotiaana vuonna 1878 ja emännän elämä 74-vuotiaana v. 1887.

                     

 

Vilhelmiina avioitui v. 1869 leskimies/torppari Emanuel Leponiemen kanssa useiden piikomisvuosien jälkeen Pihlajavedellä. Vilhelmiina ja Emanuel saivat 3 tytärtä (Hilma Hägg, Johanna Kitunen ja Iida Puro) ja 2 poikaa (Kaarle Varvikko ja Anton Leponiemi).

                     

Maria pysyi kotona itsellisenä 2 eri aviomiehen kanssa (Abraham Ahovehmas ja Taavetti Saarinen) ja lapsettomana.

                     

Vanhin poika, Matti, osti tilan takaisin suvulle v. 1870. Kaupantekohetkellä kysyttiin onko kellään tätä kauppaa vastaan ja koska ilmeni, että Koskela oli ostettu perintötilaksi v. 1861, oli Matilla tilaan täysi osto-oikeus. Hän avioitui v. 1872 Maria Isomäen/Multamäen kanssa. He saivat yhden tyttären ja 8 poikaa (Heikki, Kaarle, Matti, Emmanuel, Sulo, Onni, Viktor ja Eero Koskela).

                     

Markus kävi lasimestari Roosin opissa renkinä v. 1869–1870.  Hän avioitui Virtolaisen Hedvig Kangasmäen kanssa v. 1873. Hänen sukunimensä oli Koskinen. Hän toimi 16 vuotta maakauppiaana Sällinlahdessa (1878 - 1894). He saivat 7 tytärtä (Edla Kivelä, Olga Nieminen, Iida Heinämäki, Maria Kivelä, Senja Pirttimäki, Lydia Koskinen ja Aina Mäenpää) ja 3 poikaa (Sten, Eliel ja Yrjö Koskinen, joista vain Elielillä oli perhettä.)

 

Anna avioitui v. 1875 Matti Pöytäkankaan kanssa, joka oli palvellut renkinä mm. Lapissa ja Reinikassa. He saivat rakentaa Kankaanpään torpan Reinikan maalle Jyrkeejärven eteläreunaan. He saivat 5 poikaa (Kaarle Hirvelä, Vihtori Kangas, Jalo Kankaanpää ja lapsina kuolleet Sulo ja Emanuel Kankaanpää) ja 4 tytärtä (lapsina kuolleet Lyydia ja Sandra Kankaanpää, Anna Piili ja Taival (2 avioliittoa) ja Saima Aho ja Pokela (2 avioliittoa).

                     

Erika avioitui Juho Kivimäen kanssa v. 1872 Virroilla. He saivat torpanpaikan Koskelan maalta Vuorenmaassa. He saivat yhden pojan (Frans Vuorenmaa) ja 2 tytärtä (Emma Vuorenmaa, kuollut lapsena ja Olga Mäkinen).

                     

Nuorin lapsi Hilma meni serkkunsa Jaakko Juhonpoika Salmenahon (myöh. Raivion) kanssa naimisiin vuonna 1877. He asuivat ensin muutaman vuoden Koskelassa ennen kuin muuttivat omaan torppaan asumaan. He saivat kaikkiaan 11 lasta, joista 2 kuoli lapsina. Tyttöjä heillä oli 4 (Edla Lampi, Senja Peltokangas, Impi Raivio ja Aino Kammonen) ja poikia 5 (Johannes, Kaarle, Henrik, Urho ja Matti Raivio).            

 

 

 

Vilhelmiina ja Kaappo Saarismäki

 

 

Vilhelmiina avioitui syksyllä 1833 Kaappo Saarismäen kanssa, jonka kasvatusvanhempina olivat Henrik Wästin veli Matti Wäst myöhemmin Saarismäki ja talon entisen isännän leski Kaisa Antintytär. Kaapon äiti, Liisa, oli kuollut v. 1817 ja isä Antti Heikinpoika Saarismäki (karhunkaataja Martti Kitusen veli) v. 1818.

Kaappo asui isoveljiensä kanssa Saarismäessä. Naimisissa olleen isoveljensä Antti Antinpojan ja naimattoman isoveljensä Heikki Antinpojan kuoltua v. 1821 lapsettomina, Kaappo asui Saarismäessä Antti Antinpojan lesken taloudessa. Leski avioitui räätäli Matti Wästin kanssa keväällä 1822. Tämän jälkeen Saarismäen tila oli vuokraviljelijöiden hallinnassa n. viisi vuotta, kunnes v. 1827 Matti ja Kaisa ottivat tilan viljeltäväkseen Kaapon täysi-ikäisyyteen asti.

                     

Vilhelmiina ja Kaappo saivat yhden pojan Juho Saarismäen/Saarisen ja yhden tyttären Selma Sällin. Vilhelmiina kuoli lapsen synnytykseen talvella 1840. Kaapon jäätyä leskeksi, hän avioitui vielä kahdesti. Juho-poika avioitui kahdesti, ensin Hedvig Mantilon kanssa ja sai 3 poikaa (Nikolai Kuusijärvi, Heikki ja Juha Saarinen). Toisen avioliiton hän solmi Miina Lehtovuoren kanssa ja he saivat 3 poikaa (Herman, Urho ja Konsta Saarinen, joista Konsta kuoli lapsena) ja 4 tytärtä (Hilda Mäkinen, Selma kuoli lapsena, Lyyli Koskela ja Saima Erkkilä).   

                     

Selma Fredrika ja Selim Abrahaminpoika Sälli vihittiin heinäkuussa 1858 Virroilla. Heille syntyi 1 poika (Emil Sälli) ja neljä tytärtä (Hilda Sälli ja Hilma Hanhiniemi, Johanna ja Thekla kuolivat lapsina). Selman mies Selim kuoli nälkäkeväänä 1868 hermokuumeeseen. Isännän jo kuoltua syntyi Selmalle perheen viides lapsi, tytär Hilma. 

                     

Selma avioitui uudelleen talvella 1870 ruovesiläisen leskimiehen Johan Abrahaminpojan kanssa. Selmalle ja Johanille syntyi 2 poikaa (Juho Sälli ja Herman, joka kuoli lapsena) ja 3 tytärtä (Selma Mäkinen (Nimetön), Hentta Taipale ja Ida Korpijärvi). He olivat Sällinlahden isäntäparina aina 1890-luvun alkuun asti, jolloin Selman ja Selimin vanhin poika Emil Arvid avioitui Kaakkomäen tyttären kanssa ja ottivat isännyyden talossa. Selma eli pitkän elämän, 93-vuotiaaksi asti, vuoteen 1930.

 

 

 

Matti ja Hedda Stiina Koskela/Koskenniemi/Kokinmäki

 

 

Syksyllä 1843 vihittiin uudistalon poika räätäli Matti Heikinpoika Koskela piika Hedda Stiina Heikintytär Tuohilammen kanssa. Matti ja Hedda Stiina Koskela rakensivat uudistalonsa, Koskenniemen, Pihlais-koskien lähelle. Matti ja Hedda Stiina saivat 3 tytärtä (Krispiina Kivimäki, Erica Koskenniemi - kuoli lapsena ja Hilda Palomäki/Järvenpää Hukkalassa) ja 6 poikaa (Juha Kokinmäki, Abraham Koskenniemi - kuoli lapsena, Heikki Mäkinen, Herman Puskala, Kaarle Mäkinen ja Emanuel Mäntylä). Matti jäi leskeksi suurien nälkävuosien aikaan keväällä 1868 Hedda Stiinan kuoltua.

 

Heti seuraavana talvena oli leskimies Matti innolla mukana Helsingin reissussa Lehtomäen isännän kanssa, jonne he matkan tekivät reellä. Heidän asianaan oli vaikuttaa Pihlajaveden kirkon rakennuspaikkaan, he kun halusivat saada kirkon rakennettua Koipikankaan länsipuolelle eli Kolehmanmäelle. Niin tuloksekas heidän matkansa metsopaisteineen sitten olikin, että Pihlajaveden väki sai päätöksen Senaatilta Helsingistä vain kuukautta myöhemmin helmikuussa 1869 rakentaa uusi kirkko vihdoinkin ja Kolehmanmäelle.  

 

 

 

Matti ja Heleena Kokinmäki/Selkee/Matoniemi

 

 

Matti avioitui vielä toisen kerran 65-vuotiaana vuonna 1879 töysäläis-syntyisen Heleena Juhontyttären kanssa. Heleena oli avioituessaan 33-vuotias leski kaksine aiempine lapsineen. Hän muutti perheineen Keuruulta vaarin toiseksi vaimoksi Kokenmäelle. Kokinmäkeen lienee muutettu 1870-luvun lopulla. Näin kirkonkirjoissa kerrotaan vihittäessä ja muuttokirjassa.

 

Matti sai Heleenan kanssa yhden pojan (Edvin Niemi) ja 3 tytärtä (Selma Saarinen, Senja Ylä-Mononen ja Pyymäki (kahdesti aviossa) ja Vilhelmiina Hauta-aho). Nuorimman lapsen syntyessä Virroilla, Matti oli jo 75-vuotias.  Hän oli vastikään muuttanut vaimonsa ja lastensa kanssa Uurastenkylän Korhoseen Matoniemen torppariksi ja sukunimenään oli Selkee, jota nuoremmat lapset eli 3 tytärtä käyttivät ennen avioitumistaan. Poika muutti Matoniemestä Amerikkaan ja hänellä oli kaksi poikaa Suomessa, joista toisen olemme saaneet kuulla olleen Virtain viimeinen huutolaislapsi, koska hänen isänsä oli Amerikassa ja äitinsä kuoli synnytykseen. Matti kuoli 92-vuotiaana vuonna 1906.

 

 

Aleksanteri (Santeri) ja Henrika Pietarintytär Koskenniemi/Salmenaho/Koskela/Wäst

 

 

Syksyllä 1843 vihittiin uudistalon poika räätäli Aleksanteri Heikinpoika Koskela talollisen tytär Henrika Pietarintytär Sällinlahden kanssa. Pari asui Koskenniemen talon mailla Salmenahon torpassa vv. 1846 - 1857. Syksyllä 1857 Aleksanteri muutti perheineen Virroille Uurasten kylään Telakkoon kruununtorppariksi. Myöhemmin rakennettiin mäen päälle ja tilan nimeksi tuli Isoniemi. Sukuniminä perhe käytti aluksi Koskelaa, myöhemmin Wästiä. Heille syntyi 5 poikaa (Mooses Nieminen maakauppias; Paulus, Kaarle, Abraham ja Henrik kuolivat varhain) ja 3 tytärtä (Anna Rantanen, Maria kuoli lapsena ja Miina Kanervisto). Santeri oli kansansoittaja ja hän soitti viulua. Santeri eli 80-vuotiaaksi ja vaimonsa Henrika 76-vuotiaaksi.

 

 

 

Juho ja Liisa (Elisabet) Odottavainen/Salmenaho

 

 

Juho toimi renkinä vuosina 1845 - 1848 Pihlajavedellä Koipimäessä eli pappilassa, Sompilla ja Rekolassa, josta hän muutti syksyllä 1848 rengiksi Ylistaroon. Talvella hänet vihittiin torpparin tyttären Odottavaisen Liisan kanssa. Parin sukunimenä oli Odottavainen. He asuivat Ylistarossa Lahden kylässä Lahden torpparina 10 vuotta. Tällöin Juhon ammattina lienee ollut vangförare =vankikuski, josta on kerrottu tarinaa myös Pohjanmaalla Ylistarossa vielä 1990-luvulla, vaikka ammattia ei erikseen rippikirjassa mainita. Juholle ja Liisalle syntyi Ylistarossa neljä poikaa (Matti Salmenaho, Juha Isoaho, Heikki Koskela ja Jaakko Raivio) ja Pihlajavedellä kolme lasta, jotka kuolivat nuorina. Juho palasi perheineen Ylistarosta Pihlajavedelle syksyllä 1858 Koskenniemen torppariksi Salmenaholle, josta tuli myös sukunimi. Juho kuoli 65-vuotiaana torpan vaarina uudenvuoden päivänä 1886 ja vaimonsa Liisa eli pitkän elämän aina 94-vuotiaaksi asti vuoteen 1914.

 

 

 

Päätelmiä

 

 

Suvussamme oli 1800-luvulla räätäleitä, maakauppiaita, ihan tavallisia talollisia ja torppareita, piikoja ja renkejä. Aivan aluksi Henrik ja Maria asuivat Vehmaalla Marian kodin lähellä. Marian setä oli karhunkaataja Martti Kitunen samoin Saarismäen talon ensimmäinen isäntä Antti. Maria ja Kaappo Saarismäki olivat siis serkuksia, vaikka ikäeroa oli 31 vuotta. Marian ja Henrik Wästin tyttären, Vilhelmiinan, avioliitto Saarismäen pojan kanssa sai näin selityksensä. Tietysti myös sukuyhteys Kaappon kasvatusvanhempiin on selittävä tekijä.

 

Suvun jäsenet asuivat suhteellisen pienellä alueella Virroilla, Pihlajavedellä, Ähtärissä tai Ruovedellä. 1800–1900 -luvun vaihteessa alkoi olla "irtoväkeä", joka lähti liikkeelle Pohjois-Pohjanmaalle, Tampereelle, Vaasaan ja Helsinkiin, monia lähti USA:han ja Kanadaan. Myöhemmin muutettiin Australiaan ja Ruotsiin. Rautatien tulo helpotti lähtemistä, samoin laivayhteys Virroilta Tampereelle.

                     

Suvussa on moni elänyt yli 90-vuotiaaksi tervaskannoksi, jopa 100-vuotiaaksi. On meitä myös sanottu itsepäisiksi. Ennen sanottiin Saarismäessä, että on yhtä itepäinen kuin Sällin Selma. Tai kuten erästä Koskelan tytärtä riiasi kaksi miestä, niin toinen lopulta luopui ja sanoi, että pidä se itepäinen tyttö. Terve uteliaisuus uusissa asioissa, tietynlainen peräänantamattomuus tietäessään olevansa oikeassa - sekö se pitää mielen virkeänä vielä vanhanakin ja on pitkän iän salaisuus.

 

Raija Koskela-Drischenko

 

Lähteet: sukuselvitykset, Pihlajaveden ja Virtain rippikirjat, perukirjat